Koiran outo käytös - Onko kyse pakko-oireesta?
Jos koirasi jahtaa häntäänsä, varjoja, valoja tai näkymättömiä kärpäsiä, kyseessä voi olla pakko-oireinen eli stereotyyppinen käyttäytyminen, eikä niinkään leikkiminen. Stereotyyppinen käyttäytyminen voi olla periytyvää, ja se on koiralle stressaavaa.
Koirani, Nuukkis, jahtasi pentuna ihan hullunlailla varjoja ja valoja. Se jopa kiipesi sisällä seinälle varjojen ja heijasteiden perässä. Lumisateella iltalenkistä ei meinannut tulla mitään, koska oli pakko jahdata lumihiutaleiden varjoja. Syksyllä vastaan tulevat pyöräilijät valoineen kiinnosti niin paljon, että pelkäsin välillä, että se hyppää pyörän alle. Kerran mennessämme koirakouluun, joka pidettiin sisätiloissa, Nuukkis katseli pitkän aikaa vain kattoon, vaikkei siellä mitään ollut. Mitä lie sielläkin luuli näkevänsä. Aluksi tämä kaikki tuntui hauskalta. Ajattelimme, että onpas tämä nyt erityisen leikkisä ja hauska koira. Pidemmän päälle tällainen käyttäytyminen ei ollut kuitenkaan ollenkaan hauskaa, kun koira käyttäytyi jo ihan hysteerisesti.
Otin Nuukkiksen käyttäytymisen puheeksi monenkin koiraihmisen ja kouluttajan kanssa, ja päivittelin sitä, että se on mielestäni hieman erikoinen. En oikein saanut mitään vastakaikua.
Pidemmän päälle tällainen käyttäytyminen ei ollut ollenkaan hauskaa.
Sitten tapasin Emmi Hakion. Hän on käyttäytymisanalyyttisen eläinkoulutuksen asiantuntija. Hän on toiminut alalla vuodesta 2008 asti ja nyt hän toimii yrittäjänä Dogiolla (https://dogio.fi), joka tarjoaa koiranomistajille apua koirien koulutukseen. Tämä kirjoitus perustuu pitkälti Emmin asiantuntemukseen stereotyyppisestä käyttäytymisestä. Halusin jakaa tämän tiedon kanssanne, koska uskon, että en ole ainoa, joka ihmettelee oman koiran pakko-oireista käyttäytymistä. Toisaalta uskon myös, että moni ei edes tiedä, että käyttäytymiselle on oma nimityksensä ja että sitä on tutkittu.
Emmi kiinnostui koirien stereotyyppisestä-, maanisesta ja pakko-oireisesta käyttäytymisestä jo opiskeluaikoina, koska hänellä itsellään oli tuolloin koira, jolla ilmeni stereotyyppistä käyttäytymistä. Halu ymmärtää oman koiran käyttäytymistä sai tutkimaan aihetta kokonaisvaltaisesti. Tietoa oli tuolloin valitettavasti kovin vähän, mutta nyttemmin aiheesta löytyy enemmän tutkimustietoa, joka auttaa häntä ymmärtämään myös hänen jo edesmenneen koiransa käytöstä.
Mitä stereotyyppinen käyttäytyminen on ja miten se ilmenee?
Stereotyyppinen käyttäytyminen on käyttäytymistä, joka toistuu samanlaisena ilman selkeää päämäärää tai funktiota. Lähtökohtaisesti stereotyyppinen käyttäytyminen on luonnollista, mutta sitä esiintyy tilanteissa, joissa se on poikkeavaa. Lisäksi käyttäytymistä ilmenee usein hyvin liioitellusti. Tyypillisimpiä stereotyyppisiä käyttäytymisiä ovat hännän jahtaaminen, ympäri pyöriminen, valojen ja varjojen jahtaaminen, ramppaaminen, näkymättömien kärpästen jahtaaminen (fly catching), toistuva tietyn kohteen nuoleminen, itsensä pureskelu, itsensä tai jonkun kankaan imeskely, itseen kohdistettu äkillinen hyökkäys (esim. jalka, häntä tai takapää) tai transsimainen hidas kävely. Käyttäytyminen voidaan jakaa toiminnan perusteella eri luokkiin: liikkuminen, oraalinen käytös, hallusinatorinen käytös ja aggressio.
Tarkkaa syytä stereotyyppisen käyttäytymisen taustalla ei tiedetä, mutta ympäristö ja geenit yhdessä ovat altistavia tekijöitä stereotyyppiselle käyttäytymiselle. Emon huonon hoivan ja aikaisen vieroittamisen tiedetään altistavan stereotyyppiselle käyttäytymiselle. Tutkimuksissa on huomattu myös tiettyjen vitamiinien (B6,C-vitamiini) ja mineraalien vähentävän stereotyyppistä käyttäytymistä, mutta sen syy-seuraus yhteyttä ei vielä tiedetä. Vähävirikkeinen ympäristö ja puutteet luontaisten käyttäytymistarpeiden toteuttamisessa sekä stressin tiedetään altistavan stereotyyppiselle käyttäytymiselle (mm. eläintarhaeläimissä tarharamppaus). Myös tiettyjen persoonallisuuspiirteiden, kuten impulsiivisuuden, aktiivisuuden sekä myös pelokkuuden tiedetään altistavan stereotyyppiselle käyttäytymiselle. Myös terveydelliset ongelmat, kuten kasvaimien, neurologisten häiriöiden ja epilepsian tiedetään olevan stereotyyppisen käyttäytymisen taustalla. Myös ikääntyvillä koirilla on huomattu koirien Alzheimerin (Canine Cognitive Dysfunction) aiheuttavan lievää stereotyyppistä käyttäytymistä. Myös suolisto-ongelmien vaikutusta käyttäytymisongelmiin tutkitaan.
Stereotyyppistä käyttäytymistä esiintyy joillakin roduilla enemmän kuin toisilla
Tutkimuksissa on löydetty, että stereotyyppistä käyttäytymistä esiintyy selvästi enemmän tietyissä roduissa. Mm. bullterrierit, dobermannit ja saksanpaimenkoirat ovat tutkituimmat rodut stereotyyppisen käyttäytymisen osalta. Alttiutta on havaittu myös staffordshirenbullterriereillä, shetlanninlammaskoiralla, länsiylämaanterrierillä, kääpiösnautserilla, australiankarjakoiralla ja jackrusselinterrierillä. Tyypillisimmät ongelmat ovat olleet hännän jahtaaminen ja hallusinaatiot mm. fly catching.
Geneettinen alttius tietyille ominaisuuksille tai käyttäytymiselle tiedetään olevan perinnöllistä. Eli todennäköisyys käyttäytyä tietyllä tapaa periytyy. Käyttäytymisen ilmenemiseen vaikuttaa eri ympäristötekijät. Mikäli koiralla esiintyy stereotyyppistä käyttäytymistä, yksilön käyttöä jalostukseen ei suositella. Tyypillisesti oireet alkavat ilmetä alla vuoden iässä. Tutkimuksissa on löydetty mm. dobermanneilla tietyn geenialueen (CDH2) aiheuttavan kyljen pakko-oireista puremista ja kankaiden imeskelyä. Löydös tukee näkemystä siitä, että stereotyyppisellä käyttäytymisellä on geneettinen tausta.
Myös jotkut terveydelliset ongelmat tiedetään olevan stereotyyppisen käyttäytymisen taustalla.
Stereotyyppinen käyttäytyminen voi olla koiralle vahingollista (itsensä pureminen, vahingoittaminen, tukehtumisriski materiaaleihin, loukkaantumisriskit hännän tai "kärpästen" jahtaamisen yhteydessä). Käyttäytyminen lisää koiran stressihormonien määrää elimistössä, jonka vuoksi se vaikuttaa koiran kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Myös koiran leposyke on usein koholla, joka vaikuttaa koiran hyvinvointiin. On siis tärkeää löytää oikeanlaiset keinot käyttäytymisen muuttamiseen. Rankaiseminen käyttäytymisestä, eli oireista ei auta, koska se ei poista motivaatiota käytöksen taustalla (käyttäytymisen syytä). Tärkeää on löytää yksilölliset koulutukselliset keinot, sekä tukitoimet käyttäytymisen hallintaan saamiseksi.
Voiko stereotyyppistä käyttäytymistä ehkäistä tai hoitaa?
Parhaimmat ennaltaehkäisykeinot ovat varhaisen kehityksen tukeminen, riittävä emon hoiva ja virikkeellinen kasvuympäristö. Myös riittävän virikkeinen elinympäristö, jossa koira pääsee toteuttamaan käyttäytymistarpeitaan, tiedetään vähentävän riskiä stereotyyppiselle käyttäytymiselle. Geneettistä alttiutta käyttäytymiselle ei voida poistaa, mutta koiran ympäristötekijöihin voidaan vaikuttaa, jotta käyttäytymisen ilmenemistä voidaan vähentää ja ennaltaehkäistä. Parhaimpiin hoitotuloksiin on tutkimuksissa päästy lääkityksen ja käyttäytymisen muokkaamisen yhdistelmällä. Mitä nopeammin hoito oireiden ilmaantuessa aloitetaan, sitä parempiin tuloksiin päästää. Tällöin on tärkeää hakeutua hakemaan apua yhteistyössä eläinlääkärin ja stereotyyppisestä käyttäytymisestä ymmärtävän koirien käyttäytymisen ammattilaisen kanssa kokonaisvaltaisen hoidon aikaansaamiseksi. Usein koulutuksen tukena voidaan käyttää erilaisia tukitoimia, kuten sykettä laskevien tukiapuvälineiden (esim. painepaita) käyttöä.
Käyttäytyminen lisää koiran stressihormonien määrää elimistössä
Usein stereotyyppisesti käyttäytyvän koiran käytös saattaa tuntua huvittavalta. Monissa sosiaalisen median videoissa nähdään vauhdikkaasti häntää jahtaavia koiria tai muutoin hassusti käyttäytyviä eläimiä. Nämä videot kuitenkin kertovat koiran stereotyyppisestä käyttäytymisestä ja eläimen heikentyneestä elämänlaadusta. Usein koiran stereotyyppinen käyttäytyminen alkaa tuntua raskaalta koiraperheen arjessa ja sitä saatetaan jopa hävetä. Usein kasvattajalla ei ole riittävää tietotaitoa avun tarjoamiseksi. Tällöin on tärkeää ottaa yhteyttä ammattilaiseen käyttäytymisen muuttamiseksi, jolloin paranee niin koiran kuin omistajankin hyvinvointi. Huomioitavaa on, että eläinlääkärin peruskoulutukseen ei kuulu koirien käyttäytymiseen erikoistuminen, joten tärkeää on löytää oikea moniammatillinen yhteistyö tai koirien käyttäytymiseen perehtynyt eläinlääkäri kokonaisvaltaisen avun saamiseksi. Myös koirien kasvatustyössä on tärkeää huomioida, että geneettinen alttius stereotyyppiselle käyttäytymiselle on periytyvä, eli stereotyyppistä käyttäytymistä ilmentävät yksilöt tulee poissulkea jalostuksesta.
Iso kiitos Emmille haastattelusta!
