Koiranruokakeskustelu teinin kanssa
Keittiössä oli äiti ja teini-ikäinen tytär. Äiti laittoi koiralle juuri iltapalaa ja keräili aineksia keittiön apupöydälle: keitetty kananmuna, laktoositonta raejuustoa, possun kypsää lihaa, lisäravinteet. Lisäksi kuivamuonaa, jonka äiti haki eteisen viileästä kaapista, jossa se on omassa säkissään kannellisessa laatikossa. Se säilytetään omassa säkissään, jotta siitä näkee mm. eränumeron ja parasta ennen päivän. Kuivamuonahan säilyykin parhaiten suljetussa astiassa ja valolta suojattuna.
Nyt teinillä oli asiaa. Ja äiti kuunteli.
Teinin kanssa käydyt keskustelut ovat harvinaisia, mutta nyt teinillä oli asiaa. Ja äiti kuunteli. Kuunteli tarkalla korvalla, koska nautti niin kovasti tästä harvinaisesta keskusteluhetkestä. Teinillä oli painavaa sanottavaa koiranruokien säilyttämisestä ja niiden säilytysastioista.
- Etkö voisi sekoittaa niitä koiranruokia tuolla toisella pöydällä, eikä tässä, missä minäkin teen omat sapuskat? kysyi teini.
Äiti myönsi, että hyvä idea ja siirtyi heti toiselle pöydälle.
- Mua inhottaa, kun en koskaan tiedä, että mikä ruoka on mulle ja mikä koiralle. Kun sä sanot, että siellä on sulle ruokaa jääkaapissa, niin en kyllä tiedä, että onko tämä jauheliha nyt mulle vai koiralle, puuskutti teini.
- Hyvänen aika, äiti tokaisi, avasi jääkaapin oven ja jatkoi:
- Koiranruuathan säilytetään jääkaapin alalaatikossa ihan erikseen muista ruuista, ja ne on hyvin suojattu, esim. kelmulla tai kannella, ettei mikrobit leviä ihmisten ruokiin. Kaikki muu on ihmisten ruokaa. Voinhan toki tarralla vaikka vielä selventää, mitkä on koiran ruokia.
Teinillä oli vielä lisättävää:
- Käytätkö sä samoja astioita koiralle ja meille, esimerkiksi noita muovirasioita? Mua ällöttää!
- En käytä! Koiralle on omat astiat ja ne säilytetään eri paikassa. Olen ottanut koiralle meidän vanhoja astioita ja rasioita käyttöön, sanoi äiti.
- Mutta kun ne on tutun näköisiä, niin luulen, että niissä on meidän ruokaa, jatkoi teini.
- Eikö koiralle voisi ostaa uusia rasioita?
- Totta! Voihan sille ostaa, niin sitten ainakin tunnistaa, mitkä on koiran, totesi äiti ja jatkoi:
- Uudet astiat voisivat olla myös jotain muuta kuin muovia, jotta olisivat hygieenisempiä.
- Sitten sä sulattelet niitä lihoja tossa apupöydällä, sekin on inhottavan näköistä, jatkoi teini.
- Enkä sulattele! Jos sulatan jotain, se on jääkaapissa tuolla koiran omassa alalaatikossa sulamassa ja kelmulla tai kannella suojattuna. Pöydällä en sulattele. Se liha menee suoraan uuniin kypsymään, ei sitä tarvitse pöydällä sulatella, eikä saakaan sulatella lämpöisessä, vastasi äiti.
- Ai niin, äiti huudahti ja lisäsi:
- Tossa lasipurkissa on sitten muuten merilevää. Täytyy laittaa siihenkin tarra.
- Mitä? Eikö se olekaan kuivattua nokkosta?? huudahti teini.
- Mitäs noissa paperipusseissa muuten on: onko niissä sun näkkileipää vai koiralle jotain?
- Ai noi. Niissä on koiralle kuivattuja muikkuja ja kuhan nahkaa. En ole oikein löytänyt niille sopivampaa säilöntärasiaa, vastasi äiti.
Koiran kipoille oma tiskiharja
Lopuksi keskusteltiin vielä koiran vesi- ja ruokakippojen tiskaamisesta. Äiti näytti vielä teinille, mikä tiskiharja on koiran ja missä sitä säilytetään. Koiran kipot tiskataan joka ruokailun jälkeen. Ne tiskataan samassa tiskialtaassa ihmisten astioiden kanssa, koska ei ole muuta vaihtoehtoa, mutta erikseen ja vasta, kun ihmisten astiat on pesty.
Keskustelu päättyi, teini siirtyi omaan huoneeseensa ja totesi koiralleen samalla:"Tiedätkös, että sulla on enemmän vitamiinipurnukoita kun mulla!" Juu, pitänee paikkansa.
Tämä keskustelu sai äidin miettimään, että teinillä on kyllä tosi hyviä pointteja. Perheen äiti on huolehtinut aina koiran ruokinnasta, eikä ole tullut mieleen käydä läpi kaikkia näitä yksityiskohtia muiden perheenjäsenten kanssa. Mutta olisi kyllä hyvä käydä. Äiti kiitti teiniä palautteesta ja kertoi, että se oli erittäin tervetullutta ja valaisevaa. Joskus sitä ei tule ajateltua asioita toisten näkökulmasta niin tarkasti.
Hyvä käsihygienia sekä puhtaat kipot - ja ruoka maistuu
Keskustelussa tuli esiin paljon sellaisia asioita, joita koiranomistajat eivät tule välttämättä ajatelleeksi. Koiranruuan ja koiran kippojen käsittely ei ole rakettitiedettä, mutta on hyvä tiedostaa, että hyvä hygienia (puhtaat kädet, puhtaat astiat) on kaikkien etu, erityisesti raakaruuan käsittelyssä, mutta myös muutoin. Näin estetään bakteerien ja tautien leviäminen ja niin koira kuin perhekin pysyvät terveenä ja tyytyväisenä. Kysehän on vain puhtaudesta ja rutiineista.
Mitä ajatuksia keskustelu herättää sinussa? Ovatko nämä tuttuja asioita teidän perheenjäsenille?
ps. Jos tarvitset apuja tai vinkkejä koirien ruokintaan, ota yhteyttä koirien ravintoneuvontaan
Lue lisää aiheesta Ruokaviraston sivuilta: Muistilista koirien ja kissojen eläinperäisten raakaruokien käyttäjille